Herää Joulupukki!

”MITäääh!!?” - Joulupukilla oli mennä aamupuuro väärään kurkkuun, kun hän keittiössä söi aamupalaa ja samalla luki Ylitontun nimissä tullutta kirjettä. ”Kuulehan muori, tontut haastavat minut yhteistoimintaneuvotteluihin. Tä-tä-tämähän on kapinaa!”. Joulupukki jatkoi lukemista, haroi ja päristeli muhkeaa partaansa. ”Tonttujen mukaan meillä Korvatunturilla on jääty ajasta jälkeen. Sanovat myös, että lahjat eivät jakaannu maailmassa tasan eivätkä ole viisaasti valittuja. Jo on aikoihin eletty.” – Pukki jatkoi jupinaansa. ”No, no, rauhoituhan nyt mussukka” – muori lepytteli. ”Tontut voivat olla höpsöjä, mutta eivät hölmöjä, heillä varmasti on hyvät perusteet kutsuun. Syöhän puurosi. Sitten menet heidän kanssaan juttelemaan – etkä sitten kiihdy – verenpaineesi on muutenkin korkealla.” – muori vielä jatkoi.

1) Hyvinvoivissa valtioissa kodeissa kaikilla, myös lapsilla, on liikaa tavaraa. Sitä ostetaan jatkuvasti Giganteista, XXL:llistä ja ToysRUseista lisää. Jouluna tuleva suuri määrä lahjoja on useille lapsille ja varsinkin aikuisille vain pieni osa loputonta ja ympärivuotista tavaravirtaa. Eikä kukaan silti vaikuta tyytyväiseltä ja kiitolliselta.

2) Köyhemmissä maissa tavaroista…. ja ikävä sanoa, jopa ruuasta ja puhtaasta vedestä on pulaa. Meidän jakelulistamme ovat olleet päivittämättä monissa maissa vuosikymmeniä…vuosisatoja…On jopa maita missä Joulupukki ei ole koskaan käynyt. Juuri niissä aineelliset tarpeet olisivat suurimmat.”

Ylitontun sanat vetivät Ison Tuvan väen hiljaisiksi. Joulupukki nousi seisomaan. Hän oli miettinyt tonttujen kutsua ja nyt Ylitontun sanoja. ”Te olette oikeassa. Onko kenelläkään ideoita mitä voisimme tehdä? Avaan keskustelun.” Joulupukin sanat saivat Isoon Tuvan räjähtämään hälinään. Tontut eivät nimittäin ole maailman hiljaisinta sakkia, paitsi kun ovat lasten kiltteyttä tarkkailemassa. Hurja hälinä ja toisten päälle puhuminen vain jatkui. Tontut kiihtyivät niin, että heitä alkoi olla paikoin monta päällekkäin ja puheen lisäksi heilui jo käsiä ja jalkojakin ilmassa. Ison Tuvan ikivanha kaappikello alkoi olla vaarassa ja muorin kissa livahti vauhdilla ulos.

”Kuka ottaa jäätelöä?” – kuului Ison Tuvan ovelta. Muori oli ilmestynyt paikalle valtava jäätelökulho sylissään. Hän oli kuullut Ylitontun sanat ja Joulupukin kysymyksen käynnistämän hälinän. ”Nyt syödään isot annokset jäätelöä. Sen jälkeen jakaannutte kahteen työryhmään. Ensimmäinen ryhmä miettii minkälaisia lahjoja varakkaiden maiden ihmisille jatkossa annetaan, toinen ryhmä miettii mitä vähävaraisten maiden väki tarvitsee. Sitten palaatte saliin ja mietitte porukalla mitä noiden työryhmien tulokset vaikuttavat Korvatunturin toimintaan.” – muori antoi ohjeita. ”Ottaako joku vielä toisen annoksen jäätelöä?” –muori erehtyi kysymään. Taas oli ilma sakeana tonttujen jalkoja ja käsiä, kun kaikki koittivat olla santsijäätelöjonon ensimmäisiä.

”Kuunnellaanpa sitten työryhmien tulokset ” – Ylitonttu avasi, kun tontut olivat meille kaikille jo tutuksi tulleen pyörinnän ja mekkalan jälkeen paikoillaan. ”Ryhmä 1, olkaa hyvä.” Tonttu, joka nousi puhumaan, oli kaikille tuttu. Hän vastasi Joulupukin Pajan Puuverstaan tuotannosta. Hän korjasi hiippalakkinsa pois silmiltään, selvitti kurkkuaan, varvasti hieman vaikuttaakseen isommalta kuin oli, ja lausui takeltelematta: ”Meidän mielestämme rikkaissa maissa tulee vähentää tavaroiden antamista lahjoiksi. Näissä maissa tarvitaan yhteisöllisyyttä, välittämistä, pyyteettömyyttä, kiitollisuutta. Näissä maissa arvot ja asenteet ovat hukassa ja kaikki vain syyttelevät toisiaan ja yhteiskuntaa omistakin ongelmistaan. Joulun pitäisi tuottaa heille aitoa onnellisuutta, ei täyttää enää kaappeja ja komeroita.”

”Hienoa, sitten ryhmä 2 tulokset” – sanoi Ylitonttu, kun sai äänensä kuuluviin tonttujen taputusten, jalkojen tömistelyn ja hyvä-hyvä-huutojen alta. Nyt nousi seisomaan tonttupoika Ison Tuvan takan vierestä. ”Meidän ryhmämme ehdottaa, että tavaralahjojen jakamista laajennetaan maihin ja koteihin, joissa Joulupukki ei ole käynyt. Monissa paikoin todellakin on huutava pula niin vaatteista, leluista kuin kaikista kodin tarvikkeista.” – poikatonttu kertoi ryhmän tuloksista. Arvaatteko mitä tontut tämän jälkeen tekivät? No niin metelöivät.

”Hyvää työtä ja ansiokkaita ajatuksia – kiitos työryhmille” – nousi Joulupukki sanomaan. ”Kuultuani ajatuksianne on minusta aivan selvää, että tarvitsemme muutoksia täällä Korvatunturilla” –hän jatkoi. ”Mutta miten ihmeessä onnistumme toteuttamaan ryhmien tavoitteet?” Melko pitkän hiljaisuuden jälkeen tuvassa olevista tontuista kenties pienin, vaalealettinen tonttutyttö nousi. Hän puhui heleällä ja reippaalla äänellä ja sanoi: ”Meidän täytyy verkostoitua rikkaiden maiden aikuisten kanssa. Meidän on saatava heidät pysähtymään ja ajattelemaan asioita kunnolla. Emmehän me täältä Korvatunturilta pysty tunteita valmistamaan tai muuttamaan – asennetehdasta ei ole olemassa. Meidän on opeteltava vaikuttamaan ihmisiin, heidän uniinsa ja unelmiinsa. Vain ihmiset itse voivat muuttaa tapaansa ajatella.” –tyttö ajatteli ääneen. ”Köyhien maiden ihmisille meidän täytyy toimittaa koulutusta, lukutaitoa, terveyttä, konfliktin hallintaa ja rauhaa. Kykyä tulevaisuudessa ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä. Myös Korvatunturin tavaralahjat pitää suunnata näihin maihin. Rikkaiden maiden ihmisten ympärivuotista apua köyhien maiden ihmisille meidän on onnistuttava lisäämään”- hän vielä jatkoi.

Hyvin puhuttu, kommentoitiin tytön sanoja ympäri Isoa Tupaa. Joulupukki otti puheenvuoron. ”Tuo oli mainio yhteenveto ja tämä neuvottelu on ollut tärkeä herätys minulle. Me emme hylkää tavaralahjoja kokonaan, mutta suuntaamme niitä enemmän sinne missä niitä tarvitaan. Meidän on muututtava pakettien tuojista hyvän sanoman kuljettajiksi. Uskon, toivon ja rauhan lähettiläiksi. Meidän on opeteltava vaikuttamaan ihmisiin ympäri vuoden ja salaa. Meidän tehtävämme on saada heidät itse tekemään hyviä tekoja, etsimään ja rakentamaan omaa ja toistensa onnea. Heidän on opittava antamaan eikä vaatimaan, luottamaan eikä epäilemään, tukemaan eikä ylenkatsomaan tai kadehtimaan. Ja tekemään tuo kaikki uudestaan ja uudestaan. Ja siitä huolimatta, että kaikki muut eivät niin toimisi. Joulu ja Joulupukki, me kaikki täällä Korvatunturilla, voimme olla tulevaisuudessa uskonnoista riippumattomia maailman rauhan ja pyyteettömyyden symboleita. Tuossa kaikessa meille riittää muutostyötä niin itseemme kuin ihmisiin liittyen seuraavaksi 300 vuodeksi.”

Satu päättyy tähän, mutta arvaatte varmasti, että tonttujen innostunut meteli Joulupukin puheen päätyttyä saattaa jatkua vielä parhaillaankin. Ehkäpä Korvatunturin uudistukset vaikuttavat kaikkien meidän jouluihimme jotenkin jo tänä vuonna. Toivotan Sinulle ja läheisillesi Hyvää Joulua 2015.

Pekka