Joulupukin ja hänen assistenttinsa jouludialogi

”Huomenta Pekka”, Joulupukki nousee penkiltä ja tulee kädestä pitäen tervehtimään minua. Pukin käsi on suuri ja puristus on napakka, samalla kuitenkin pehmeä ja ystävällinen.

P : “Maailma, nimenomaan ihmisten maailma, tuntuu olevaan menossa huonompaan suuntaan. Me kaikki, ainakin länsimaissa olemme yksilöinä tekevinämme hyviä tekoja toisillemme, yhteiskunnillemme, muille kansoille ja maapallolle ja sen elämälle. Maailman ja maapallon tasolla tuloksia puolestaan on vaikea erottaa siitä, jos ihmisten ja valtioiden valintoja kutakuinkin kaikissa tilanteissa ohjaisi itsekkyys ja etujen tavoittelu. Joulunakin korostuu tavaralahjojen antaminen läheisillemme valmiiseen yltäkylläisyyteen ja siihen verrattuna pienet lahjoitukset erilaisiin tarkoituksiin.

J : ”Tuo 'itseltämme' kuulosti mielenkiintoiselta. Eikö juuri sanomasi koske myös sinua? Jos irrottaudutaan kristinuskosta, eräässä sadussasi olet määritellyt, että minä, Joulupukki, olen paremmaksi pyrkivä 'sinä'. Toisin sanoen: jokaisella ihmisellä on kaipuu, toive ja halu olla parempi ihminen. Pyrky kohti jotain ylempänä olevaa ihmisyyden tasoa - olla hyvä, mitä sana hyvyys sitten tarkoittaakin. Tätä tavoitellaan kaikkialla, Joulupukki on vain yksi tämän alituisen pyrkimisen symboli. Mutta siis kysymykseeni: Mitä sinä teet eri tavalla oikeuttaaksesi muiden kritisoinnin ja yleisen ihmiskunnan ja ihmisyyden paheksuntasi?

P: ”Osut kyllä avohaavaan. Olen tuota varsin usein itsekin miettinyt. Ei minulla ole tuohon kunnon vastausta. Ajattelen kyllä, että pienen eron suureen osaan ihmisistä saisin siitä, että tiedostan oman vajavaisuuteni. Tiedostan, että kun osoitan muita sormella, niin kolme sormea osoittaa itseäni kohti. Mutta sitähän tietysti nuo joululahjat ja ripittäytymisetkin ilmentävät kaikkien ihmisten osalta. Ihmiset tietävät olevansa vajavaisia. Vajavaisuudestaan tietoinen ihminen osaa katua ja olla pahoillaan. Jostain syystä emme kuitenkaan pysty tekemään pelkästään hyvää ja oikein.

J: ”Oliko vastauksesi siis, että mitään eroa sinun ja muiden ihmisten välillä ei ole?

P: ”Niinhän se taitaa olla. Sen verran kuitenkin kysymykseesi vielä, että en minä pidä ihmistä ja ihmiskuntaa pelkästään kaksinaismoralismiin ja tekopyhyyteen alttiina ja monin muin tavoin vajavaisena olentoa. Meissä on paljon myös hyvää, aitoakin vilpittömyyttä, pyyteettömyyttä ja halua auttaa. Tässä varmaankin olemme tärkeän ääressä. Useimmat ihmiset ovat hyvin tietoisia siitä mikä on oikein ja mikä on väärin. Tuon tietoisuuden vain pitäisi olla olennainen perusta valinnoillemme. Tosin, varsin tunnettu sanonta on myös, että tie kadotukseen on kivetty hyvillä tarkoituksilla.”

J: “Niin. Oikea ja väärä. Hyvä ja paha. Määritelmäsi mukaisesti olen yhtä vanha kuin ihmiskunta. Olen nähnyt lajinne nousun muiden apinoiden joukosta maapallon tämänhetkiseksi valtiaaksi. Olen sen myötä myös nähnyt hyvän ja pahan suhteellisuuden – miten ne ovat riippuvaisia siitä kenen toimesta ja ”minkä kaivon pohjalta” asioita katsotaan. Myös aikahorisontilla on suuri vaikutus.

On ihmiskunnan nykykäsitys, että noin 70 miljoonaa vuotta sitten noin 90% silloin eläneistä eläimistä kuoli sukupuuttoon. Nykyisin maapallolla on eri eliölajeja ainakin 2 miljoonaa. Arvio on, että tuntemattomia lajeja on enemmän kuin tunnettuja. Kolme neljännestä kaikista tuntemistanne lajeista luokitellaan eläimiksi ja neljännes kasveiksi. Elämä on siitäkin ihmeellistä, että tiedon lisääntyessä on raja elollisen ja elottoman samoin kuin kasvin ja eläimen välillä hämärtynyt. Tällä hetkellä ei ole yksiselitteisiä määritelmiä. Tietohan lisää tuskaa! Onko tieto pahasta?

Takaisin suhteellisuuteen ja aikahorisonttiin. Oliko tuo sukupuutto siis 'hyvä' vai 'paha'?

P:”Tuo pohdinta on sikäli hyvin ajankohtaista, että mitä ilmeisimmin ihmiskunta on aiheuttanut ja aiheuttamassa sekä sukupuuttoja, että lajikohtaisten yksilömäärien rajuakin vähenemistä. Ainakin vapaan luonnon suuret nisäkkäät ja muut paljain silmin havaittavat eläimet ovat vähentyneet merkittävästi samalla kun ihmiskunnan oma ja ravintonaan käyttämien eläinten biomassa on kasvanut radikaalisti pari sataa vuotta. Jos vilpittömästi mietin mitä 'hyvää' tälle kehitykselle pitäisi tehdä, niin en tiedä pitäisikö aikahorisontiksi valita 20 vuotta, 200,000 vuotta vai 20 miljoonaa vuotta. Onko oikea ratkaisu pyrkiä säilyttämään elämä siinä tilanteessa, jossa se nyt on tai pyrkiä palauttamaan se tilanteeseen, joka oli vaikkapa 1800-luvulla tai kunkin omassa lapsuudessa? Ja puhummeko tilanteesta sellaisena kuin se oikeasti oli vai omista todella äärimmäisen rajallisista mielikuvistamme menneisyydestä ja nykyisyydestä pallollamme. Vai jatketaanko ja ollaan vain välittämättä asiasta. Sopeudutaan muutosten seurauksiin. Entä jos niistä ei selviä laji nimeltä ihminen. Vai mitä tehdään? Kerro sinä, kun olet viisaampi.

Sitä voi oikeutetusti kutsua itsekkääksi lyhytnäköisyydeksi. Sen seurauksena myös hyvä ja paha helposti määrittyvät ilmiöiden välittömiksi subjektiivisesti koetuiksi vaikutuksiksi. Ja vielä tarkemmin, vaikutuksiksi teihin itseenne, läheisiinne ja lähipiireihinne. En tarkoita sitä millään pahalla, mutta mitä ajallisesti, maantieteellisesti, kulttuurisesti tai muuten etäämmällä jokin tapahtuma on, sitä vähemmän se kiinnostaa ja vaikuttaa teihin, sinuun. Tästä ei tainnut olla apua, mutta paljon enempää en voi auttaa.

Minä voin vain toimia peilinä ja toisaalta keskustella ihmisten, kuten sinun kanssasi tässä nyt, mielikuvituksissa siitä, mihin he voisivat ponnistuksensa suunnata hyvyyttä tavoitellessaan. Filosofi Sokrates opetti, että filosofia ei ole vain joitain mitä ajatellaan ja mistä puhutaan. Jokaisen ihmisen todellinen arvomaailma näkyy eletyssä elämässä ja teoissa eivät puheissa. Omalta osaltasi ja voimavarojesi puitteissa, arvovalintasi ja tekosi ovat omiasi.

P: Ehkä tuossa aikahorisontissa konkretisoituu filosofian, ideologioiden, uskomusten ja uskontojen tarve. Me ihmiset tarvitsemme mielikuvia jostain ajattomasta. Jotain merkityksellistä ja ikuista, jota kohti pyrkiä ja kulkea tässä rajallisessa elämässä. Tienviittoja, jotka antavat viitteitä reitistä kohti parempaa itseä ja parempaa maailmaa. Ohjeistusta ja neuvoja siitä, mitä hyvä ja paha tarkoittavat. Miten elää hyvä elämä. Miten olla hyvä ihminen.

J: Juuri niin. Ja kun mietit omaa osuuttasi isommissa puitteissa kuin oma elämäsi, niin muista olla rehellinen ja armollinen. Älä vaadi muilta sellaista, mihin et itsekään pysty. Äläkä vaadi ihmiskunnalta sellaista ymmärrystä kaikkeuden merkityksestä mihin ihmisyys ei vielä ylety. Olkaa matkalla ja ottakaa askelia oikeaan suuntaan. Suuntaan, jonka itse sydämessänne tunnette oikeaksi.

Ihmiskunta on kirjoittanut vuosisatojen saatossa itselleen monia hyviä paremman elämän oppaita. Niitä on kirjoitettu sekä filosofian että eri uskontojen ja jumalien nimiin. Vaikka en haluakaan uskoa mihinkään jumalaan et voi kiistää, etteikö Uuden testamentin henki ja Jeesus nimisen ihmisen ja jumalan risteytyksen nimiin laitetut opit ja ajatukset olisi mielestäsi pääosin hyviä. Hyvät ohjeet ovat hyviä ohjeita, vaikka niiden syntyhistoria epäselvä olisikin.

Haluaisit tehdä joulusta uskonnoista riippumattoman ihmisille hyvyydestä ja hyvyyden tavoittelusta muistuttavan juhlan. Ehkä on hyvä antaa minun, Joulupukin, toimia yhtenä puolueettomana nykyajan viittana kohti parempaa ihmisyyttä. Ja antaa ihmisten jouluissa olla hetki lapsen mieltä ja vilpitöntä hyvyyttä, jota te kaikki etsitte.

Voi olla, että nykyajassa korostuu liikaa kaupallisuus ja joulun alkuperäinen tarina on painunut taustalle. Tai voi olla, että ei ole. Ihmiset etsivät taas tämänkin joulun aikana rauhoittumista, läheisyyttä, henkisyyttä ja merkit yksiä, joita ei mitata rahassa. Lahjat, lahjoitukset ja ystävälliset eleet joulun alla ovat osaltaan polkua parempaan.

J: Toivon, että jatkat yhteistyötä kanssani vielä monia vuosia. Muista yrittää elää niin kuin ”saarnaat”. Hyvää yötä Pekka. Ja hyvää joulua sinulle, läheisillesi ja lukijoillesi.

P : Kkkrrrrmhhh…phuuh…kroh..