Seitsemän syytä kiitollisuuteen
Johdanto
Seitsemän syytä kiitollisuuteen
1. Olen kiitollinen edesmenneille vanhemmilleni. He onnistuivat opettamaan sen, että maailmassa ei tarvitse kaikkea saada mitä haluaa, eikä ainakaan heti. He antoivat tilaa kasvaa itsenäiseksi, mutta vaativat rehellisyyttä, ahkeruutta ja omatoimisuutta. Toki voisin kertoa monista otteluista erityisesti äitini kanssa. Olimme persoonina niin samanlaiset, nopeasti kiihtyvät ja leppyvät. Isäni, tietyssä idealismissaan, puolestaan huolehti siitä, että kansantaloudellisista syistä, vai mitä ne syyt olivatkaan, perheeseemme tuli muun muassa väritelevisio viimeisenä Suomessa. Muistan myös, että kansakoulussa kaikilla muilla oli Levi´s farkut ja vyö ja minulla Jamekset henkseleillä. Mutta nuo ovat pikkuseikkoja isossa kuvassa, eikä niitäkään ole vaikea kääntää kiitoksen aiheeksi. Monena kesänä kävimme klo 5 aamulla ongella isän ja veljeni kanssa äidin enon mökillä. Aina tuli ahvenia ja aina paistoi aurinko. Insinööri isä hiihti talvisin ja teki aina ns millimetripaperille tavoitekäyrän ja siihen sitten toinen käyrä kertyi toteuman mukaan. Lääkäriäiti oli vanhemmiten innokas sanaristikoiden täyttäjä ja vannoutunut snookerin seuraaja tv:stä. Minä sain kannustusta urheiluun, sain mahdollisuuden vaihto-oppilasvuoteen, sain taloudellista tukea opiskeluvuosina. Kiitos kaikesta ja hyvistä muistoista heille. He ovat nyt yhdessä tuhkattuina meressä Helsingin edustalla. Sinne viemme kynttilät molemmille joulun aikaan.
2. Olen kiitollinen vaimolleni ja vaimostani. Kimpassa olemme olleet yli neljä vuosikymmentä. Tähän vuosikymmenten kiitollisuuteen johtanut tarinamme alkoi, kun tulin vaihto oppilasvuoden jälkeen hänen luokalleen syksyllä. Välitunnilla hän istui kahden ystävättärensä kanssa penkillä koulun pihalla. Kun en ketään tuntenut, menin heidän kanssaan juttelemaan. Jalassaan hänellä oli helposti irtoavat avokkaat, joista toisen poimin käsiini hänen sitä varpaiden kärjessä pyöritellessään. Kun avokkaan hänen jalkaansa sitten palautin totesi toinen ystävättäristä, että tämähän on aivan kuin Tuhkimosta.
Vaimoni ansiota on tämän tarinan perusajatus: katso positiivisiin asioihin ja näe hyvä maailmassa ja elämässäsi. Hän ei tarkoita sitä millään naivilla tavalla. Tunnustan, että aivan turhan usein jupisen maailmanpolitiikan uutisista tai otan lähes tuohtuneena kantaa milloin mihinkin kotimaassamme vellovaan lillukanvarsia koskevaan juupas-eipästelyyn. Meillä molemmilla on innostus ehkä hieman työleirityyppiseen mökkipuuhasteluun ja omakotipihassakin on aina jotain mieluisaa tekemättä. Yhteisessä tarinassamme varmaankin suurin yksittäinen kiitollisuuden aihe vaimolleni on, että meillä on kolme upeaa tytärtä. Heidän nyt siirryttyään pois lapsuuden kodista on meillä arjessa hoidettavana kaksi ”possua”, kultainennoutajat Mauno ja Nana.
3. Kiitollinen olen lapsistani ja lapsilleni. Heidän saamisensa ei ollut automaattista ja helppoa. Ensimmäistä onnistunutta raskautta ennen vaikutti jo siltä, että tarvitaan lääketiedettä avuksi. Henkinen paine oli kova. Sitten saatiinkin yllättäen ja iloksemme kaksi sinistä viivaa testistä. Lasten kehityksen ja heidän persooniensa erilaisuuden kautta olen saanut olla vieressä ja tukenakin heidän kasvutarinoissaan ja nähdä sellaisiakin valintoja, joita en itse olisi uskaltanut tai osannut tehdä. Aivan erityinen yhteinen muisto tytöistä on, kun he mökillä silloisen koiramme berninpaimenkoira-Sohvin kanssa leikkivät ”paikoillenne-valmiit-hep”-leikkiä. Kaikki neljä sen jälkeen juoksivat kovaa ja vettä roiskutellen rantaveteen. Sohville jäi tästä niin tärkeä muisto, että kun se vanhempana välillä oli haluton lähtemään lenkille ei tarvinnut muuta sanoa, kuin nuo kolme taikasanaa. Tyttäret matkustivat nuorina kanssamme Euroopassa. Itsenäistyttyään he ovat matkustaneet rohkeasti muissa maanosissa ja maissa. Olen kiitollinen myös siitä, että he ovat valinneet omat koulutukselliset ja ammatilliset opintiensä, löytäneet omat kumppaninsa ja oppineet luottamaan itseensä. Ja kiitollinen siitä, että heidän keskinäiset välinsä ja välit perheessämme ovat hyvät.
Minusta on hienoa, että minusta on tullut vaari. Eikä vain yksinkertainen vaari. Pienen pojan ja hänen pikkusiskonsa vaalina eli jaalina (vaari) toimiminen on upea tehtävä. Isäni sai hyvää palautetta lastemme vaarina toimimisesta. Nyt on haaste minulla. Lintukirjan katselu, legotornin kokoaminen ja romahduttaminen, palapelit, leluautot ja nuket, syöttäminen, iltapesu, vaipanvaihto, pikkulasten kepposet ja välillä onnistuvat manipulointimarinat, saapumis-, lähtemis- ja välihalit. Kaikki tuo on hienoa eikä itsestään selvää. Paljon uutta ja paljon tuttua. Uskallanko vielä mainita kiitollisuuden aiheena, että tervetulleen ja aina mukavan kyläilyn ja yökylän jälkeen nämä ipanat saa palauttaa vanhempiensa vastuulle.
4. Olen kiitollinen ystävistä elämässäni. En voi kaikkia ryhtyä nimeämään, mutta jokaisesta olen leikkikouluaikaisesta ihastuksesta nykyisiin golfkavereihin kiitollinen. Erityisen kiitollisuusmaininnan ansaitsee opiskeluaikainen ystäväporukka, jonka kanssa olemme säännöllisesti tavanneet jo 60 kertaa yli 30 vuoden aikana. Näissä tapaamisissa on riippuliidetty, miekkailtu, joogattu, vaellettu vuorilla Norjassa, kalastettu, tutustuttu MTV:n tiloihin, lyöty vetoa koirakilpailussa, poltettu sikareita jokilaivassa Pietarissa, vietetty unohtumaton reissu Caprilla ja niin edelleen ja edelleen. Kun monella heistä on puolisonakin opiskeluaikainen ystävä, on tätä kautta ollut onni saada suuri määrä tärkeitä ja pitkiä ihmis- ja perhesuhteita.
5. Olen kiitollinen Suomelle ja ihmisille, jotka maamme
asioita hoitavat ja niistä päättävät ja ihmisille, jotka täällä elävät ja maatamme rakentavat. Keskellä maailman myrskyjä on hyvä olla kiintopiste, jossa asiat pääsääntöisesti toimivat. Suomi edustaa minulle hyvällä tavalla Pohjoismaista kykyä yhdistää markkinatalous ja yhteiskunnan tuki jäsenilleen. On selvää, että olemme nyt tilanteessa, jossa toisaalta kansallisen rahasäkin nyörejä pitää tiukentaa ja toisaalta kansakuntana ja yksilöinä ryhtyä ahkerammiksi, tehokkaammiksi ja uudistuvammiksi. Tämä maa ja sen väestö ei ole täydellinen, mutta paras minulle.
6. Olen kiitollinen työpolustani. Uskon onnistuneeni monissa eri tehtävissä olemaan työnantajille ja muille sidosryhmille hyödyksikin. Kiitollisuus syntyy erityisesti työelämän tarjoamasta omasta oppimisesta, kehittymisestä, hyvistä työkavereista ja tietenkin elämiseen tarvittavasta ansiotulosta. Nyt, osittaisella varhennetulla eläkkeellä, toivon, että vauhdikkaiden kasvuvaiheiden ja kriisien aallokoissa eri yrityksissä kertyneelle kokemukselle olisi pitkään kysyntää konsultoinnin merkeissä. Opin toimeksiannoissa aina myös itse uutta.
7. Minulla on vakava sairaus. On onni, että se havaittiin ennen kuin oli liian myöhäistä. Olen kiitollinen minua hoitaneille yksityisille ja julkisille tahoille, ja niiden ammattilaisille ja heiltä saamastani erittäin osaavasta hoidosta. Sen ansiosta on mahdollista, että saan tehtyä vuosittaisen joulutarinaurakkani valmiiksi 24 tarinan kalenteriksi vuonna 2038. Teen sen mielelläni ja valittamatta. Minä vain näyttelen, että se olisi vaikeaa.
8-1000 Näitä olisi ollut paljon lisää. Mutta pidän kiinni otsikosta.
Päätöskeskustelu
Pekka: ”No mitä ajattelet? Joko olet lukenut?”
Joulupukki: ”Hmmmmmm, mitä mieltä itse olet?
Pekka: ”Huomasin tietenkin kirjoittaessani, että kiitollisuuden tärkeimmät kohteet ovat ihmissuhteissa. Ne ovat lähellä ja ne ovat osa arkea. Kiitollisuuden aiheet ovat usein pieniä asioita ja pieniä hetkiä. Mutta niiden merkitys onnellisuuden tavoittelussa on ratkaiseva. Elämässä meillä kaikilla on haastavia tilanteita ja kohtaloita, eikä niitä ole jaettu tasapuolisesti. Oman kohtalon kokemisessa ja arvioinnissa ratkaisee suuresti se, mihin opettaa itsensä katsomaan.”
Joulupukki: ”Aivan. Kumpi tunne yksilöä ohjaa enemmän, kiitollisuus vai tyytymättömyys? Onpa omaa onnea ollut vähän tai paljon sitä voi löytää lisää myös auttamalla muita ihmisiä heidän usein vakavammissa haasteissaan. Olisikohan siinä jotain myös nykyisin yleistyvään masennukseen ja lisääntyviin mielenterveyden haasteisiin? Asiat asettuvat paremmin oikeaan mittakaavaan, jos muistaisimme selfieiden ja somepäivitysten sijaan olla oikeasti läsnä. Elämä tapahtuu jokaiselle vain kerran.
Varsinkin joulun aikaan on hyvä mahdollisuus pysähtyä ja miettiä omia kiitollisuuden aiheita. Ja osoittaa kiitollisuuttaan myös teoilla ja tunteiden ilmaisuilla – laittaa saamansa hyvää kiertämään.”
Toivotamme kiitollista joulua 2024 kaikille!
Joulupukki ja Pekka