Koronaa Korvatunturilla
Koronahälytys
”Tilanne on muuttunut tavattoman nopeasti. Koronavirus on iskenyt tänne Korvatunturillekin, vaikka luulimme mielikuvitusolentoina olevamme immuuneja”, pohti Ylilääkäritonttu osastokierroksen jälkeen. ”Minun pitää kutsua koolle sairaalan henkilökunta, myös Joulupukki pitää saada paikalle”, hän päätyi mietteissään.
”Tervetuloa tähän tilannekatsaukseen koko sairaalan väki. Ja tervetuloa myös Joulupukki. Olen pyytänyt teidät paikalle keskustellaksemme hyvin huolestuttavasta tilanteesta uuden taudin levitessä”, avasi Ylilääkäritonttu tilaisuuden. ”Joulumaan väestä jo suuri määrä tonttuja on sairastunut. Sairastuneissa on tonttuja ainakin nikkari-, neule- ja elektroniikkaosastoilta täällä Korvatunturilla ja melkoinen määrä tiedustelutonttuja maailmalla. Olen tavattoman huolissani. Mikäli tauti etenee nykyistä vauhtia, on joulu uhattuna!”, Ylilääkäritonttu jatkoi.
Salissa alkoi valtava pulina ja hälinä. Kukaan ei kuunnellut toisiaan, mutta yksittäisiä lauseita, kuten ”varmaan noiden Tiedustelutonttujen syytä, levittävät muualta saatua tartuntaa. Miksi he eivät…” tai ”epäilen IT-verstaan väkeä, he olivat kuukausi sitten kansainvälisessä tonttukonfrenssissa ja siellä…”. ”Voi hyvänen aika, köh...kröh…röökh…” aloitti Joulupukki, mutta yskänkohtaus keskeytti hänet, ”lopettakaa tuo keskinäinen syyttely alkuunsa”, Joulupukki tokaisi, eikä tiennyt olisiko enemmän huvittunut vai närkästynyt. ”Tehän olette välillä aivan kuin ihmiset. Kuulittehan, että joulu on vaarassa peruuntua. Niin ei saa käydä, kööh..yh…yh…kök..”, hän jatkoi edelleen melko holtittomasti kakoen ja joutui keskittymään hengittämiseen.
Tonttusairaalan väki meni aivan hiljaiseksi. Lääkäritontut katsoivat ensin huolissaan Joulupukkia ja sitten merkitsevästi toisiaan silmiin. ”Meidän täytyy päättää tämä tilaisuus välittömästi”, sanoi Ylilääkäritonttu. ”Nyt vaikuttaa siltä, että myös Joulupukki on sairastunut. Menkää kaikki koteihinne. Jatko-ohjeita tulee vielä tämän päivän aikana Tonttukanavalta. Me tutkimme ja testaamme Joulupukin huolellisesti. Voi olla, että koko Joulumaahan tulee tiukkoja sääntöjä kohtaamisiin ja vuorovaikutukseen ettei tauti edelleen leviä. Meidän on pelastettava joulu.”
Iltapala sairaalassa
”Kiitos, että pääsin näin nopeasti hoitoon”, Joulupukki sanoi heikolla ja käheällä äänellä illalla sairaalassa. Kaksi hoitajatonttua, Pukin mielestä kovin nuoret tyttö- ja poikatonttu hyörivät hyvissä suojavarusteissa hänen ympärillään. He kohentelivat Joulupukin sänkyä iltapalan syömisen helpottamiseksi ja samalla tarkastelivat tietokoneen näytöltä Pukkiin kytkettyjen antureiden näyttämiä tietoja.
”Tietenkin me autamme ja mielellämme, kuten kaikkia potilaitamme. Sinä olet kaikille meille Joulumaassa tärkeä ja rakas henkilö. Koko Joulumaan toimintahan on oikeastaan kehitetty ja kehittyy sinun johdollasi. Hyvän sanoman levittäminen maailmaan. Ihmisten ilahduttaminen ja rauhan tuominen heidän sydämiinsä ainakin kerran vuodessa. Sen tärkeämpää tehtävää ei olekaan. Ja me saamme näin olla siinä mukana omalla osaamisellamme”, hoitajatontut puhelivat yhdestä suusta.
”Hmm, mukava kuulla. Ja ehkäpä Koronasta tulee olemaan ihmisten keskuudessa kaikessa valitettavuudessaan myös jotain hyötyä”, Pukki pohti.
”No toden totta”, innostui poikatonttu teemasta. ”Meillä on tästä ollut paljon puhetta nuorten tonttujen tapaamisissa ja Elfsbookissa”, hän kertoi. Tyttötonttu innostui myös mukaan keskusteluun: ”Koronavirus on pysäyttänyt tai pysäyttämässä sekä ihmisten maailmaa että meitä Joulumaan väkeä yhteisen uhkan ääreen. Näkemykset uhkan vakavuudesta vaihtuvat taudin edetessä eri puolilla maailmaa. Hyvin harva enää pitää aktiivisia toimenpiteitä taudinkulun hallitsemiseksi turhina. Viruksen eteneminen on ollut niin nopeaa, että sen vaikutus on kaikkialla käynnissä jossain laajuudessa samaan aikaan” , hän sanoi samalla kun tarjosi Joulupukille kanelia ja sokeria riisipuuron päälle laitettavaksi.
”Monet aluksi asian kieltäneet ovat huomanneet, että taudin olemassaolon kieltäminen, kuviteltu geneettinen paremmuus, asenteellinen ylimielisyys, toisten haukkuminen, poliittiset näkemykset, mikään tällainen ei vaikuta viruksen kulkuun. Se ei kuuntele. Se ei välitä siitä, että sinulla on rahaa, se ei välitä asemastasi eikä siitä keitä tunnet. Se ei piittaa armeijoista eikä asearsenaaleista. Virus on tasa-arvoinen kaikkia kohtaan. Eikä siihen vielä ole lääkettä”, jatkoi poikatonttu topakasti kasvomaskinsa suojista samalla hieman Joulupukin sieraimiin ohjatun lisähapen virtausta säätäen.
”Tehän viisaita näkemyksiä esitätte”, Joulupukki kommentoi ja nieleskeli samalla jälkiruokana ollutta luumutorttua ja hörppäsi mukista kaakaota päälle. ”Minäkin uskon, että nyt saattaa olla sellainen hetki ihmiskunnan kehityksessä, että jotain positiivista ja pysyvää voi tämän viruksen kanssa kamppailun rinnalla ja seurauksena syntyä.”
Joulupukin muori ja maailmanrauha
”Mitenkäs täällä tänään voidaan?”, kysyi muori saapuessaan jälleen kolmantena päivänä sairaalaan ja Pukin huoneeseen. Vuoteen äärellä, hyvillä turvaväleillä huoneeseen tuoduilla tuoleilla, istui useita Tonttuneuvoston jäseniä ja heidän lisäkseen ensimmäisenä iltana tavatut hoitajatontut. Kaikilla oli maskit kasvoilla, mutta kenelläkään ei enää ollut perusteellista suojavarustusta. ”Hyväähän tänne kuuluu, vastasi Joulupukki, tosin hieman tekopirteästi. Minun osaltani selvittiin Koronasta säikähdyksellä. Testin tulos oli negatiivinen. Kyse taisi olla vain pienestä vilustumisesta, onhan ääneni toki vieläkin painuksissa. Minut pidetään vielä tämä päivä tarkkailussa”, Pukki jatkoi.
”Olemme tässä pohtineet Pukin kutsumina ja näiden nuorten hoitajatonttujen kanssa keskustelun innoittamana, miten Koronasta voisi ihmiskunnalle ja myös meille täällä Joulumaassa seurata jotain hyvää. Olet tervetullut mukaan pohtimaan kanssamme”, Tonttuneuvoston puheenjohtaja selosti huoneen yllättävän kokoonpanon tarkoitusta. Samalla kun nuori poikatonttu ojensi muorille tuolinsa ja riensi hakemaan uutta itselleen viereisestä huoneesta.
”Olemme tunnistaneet neljä seikkaa, joiden tulisi tapahtua, jotta ihmiset ja ihmiskunta voisivat ottaa seuraavan kehitysloikan. Näistä kolme on mielestämme jo olemassa. Ensinnäkin ihmisen yleinen teknistieteellinen tieto ja taito ovat nousseet erittäin korkealle tasolle, jolloin ravinnon ja hyödykkeiden tuotannolle ei ole määrällisiä rajoitteita. Toiseksi fyysinen siirtyminen on nopeaa niin ihmisten kuin tavaroiden osalta ja kolmanneksi digitaalinen informaatio saavuttaa lähes kaikki ihmiset maapallolla, haluttaessa lähes samanaikaisesti”, kiteytti keskustelusta muistiinpanoja tehnyt Tonttuneuvoston sihteeri.
”Nämä seikat luovat puitteet maailmalle, jossa ihmiskunta yhtenä, yhtenäisenä ja tasa-arvoisena voisi jatkaa kehitystään. Pandemiaa seuraisi entistä rauhallisemmat ajat. Maapallolla vallitsisi maailman rauhan aika, Pax Mundi. Se ei tarkoita pysähtyneisyyden tilaa, vaan kehitystä, jossa pyritään eteenpäin samalla säilyttäen tasapaino ja oikeudenmukaisuus ja ottaen huomioon myös muut eliölajit niin eläimet kuin kasvitkin”, intoili koko muu ryhmä yhteen ääneen Joulupukin hieman yskähdellessä. Kaikki puhuivat toistensa päälle, kuten tontuilla usein on tapana. Muori kuitenkin kuuli moniäänisyydestä olennaisen ja yhteisen idean.
”Mutta jotain ihmiskunnalta ilmeisesti puuttuu mielestänne” muori tiedusteli samalla kun nosteli esiin mukanaan tuomasta korista Pukille tarkoitettuja eväitä: saaristolaisleipää, siikatartaria, piparkakkuja, tähtitorttuja, taatelikakkua ja glögiä. ”Puhuitte neljästä seikasta. Nyt on mainittu kolme. Saatanpa arvata tuon neljännen, mutta kertokaa te, kunhan näistä eväistä on saatu jaettua jokaiselle pieni osuus”, hän kannusti katsoen hoitajatonttuja vuorotellen silmiin hyväksyvästi nyökkäillen.
Neljäs pala ratkaisee
Hoitajatonttujen selostuksen ja sitä seuranneen jatkokeskustelun tiivistelmä kirjattiin muistiin suunnilleen seuraavasti:
Neljäs seikka, jota maailmanrauha edellyttää sijaitsee ihmisten korvien välissä. Ihminen sijaitsee eläinkunnan ja elämän evoluution jatkumolla. Ihmisen rakenne, samalla tavoin kuin yksilön kehitys alkiosta syntymään on sidottu esihistoriasta kumpuavin geneettisin sidoksin koko elämän syntyyn ja kehittymiseen maapallolla.
Valitettavan moni yksilö ja ryhmä ihmiskunnan menneisyydessä ja nykyisinkin on ollut valmis uskomaan, että heillä on erityisasema ja erityisoikeuksia maapallolla ja suhteessa muihin ihmisiin. Osa ihmisistä edelleen kuvittelee olevansa oikeutettuja muita parempaan kohtaloon vielä kuolemassakin. Erityisoikeuksia kaikkeuden luoneen olennon tai elämän silmissä!
Keinot neljännen seikan korjaamiseen ovatkin välillä kiven alla. Ihmiskunta on vuosituhansien aikana itse tuottanut ajatuksia ja kirjallisuutta ratkomaan hyvän elämän ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan probleemeja. Näkökulmia ja käytännön yrityksiä ei historiasta puutu. Jos jotain on onnistuttu todistamaan niin kenties se, ettei yhtä ja ainoaa totuutta ja reittiä edes olekaan. Jokainen ihminen on yksilönä tärkeä ja samalla myös luonnon ja elämän uusi koe ja mahdollisuus entistä parempien suuntien löytämiseksi.
Jotta polkuja eteenpäin aukeaisi tarvitaan lisää yksilöiden ajatusten muutosta. Vähemmän selkäydinreaktiota ja enemmän omien tunteiden ja ajatusten arviointia ja toisten ihmisten ja heidän ajatustensa kunnioittamista. Ja ennen kaikkea enemmän uudistuvien ajatusten ja arvojen mukaista käytöstä. Kun tällaisia yksilöitä on enemmän, rakennetaan parempia yhteiskuntia ja näiden yhteistyöllä on mahdollista parantaa maailmaa, hyvinvoivaa maapalloa ja maailmanrauhaa.
”Olipa virkistävää pohdintaa kanssanne”, muori totesi keskustelun päättyessä. ”Olen koonnut ja kirjoittanut pöytälaatikkooni yhtä sun toista näistä asioista vuosisatojen aikana. Usein silloin kun Joulupukki on kierroksella ja ajatukset itsellänikin ovat pitenemään alkavien päivien ja juhlakauden tunnelmissa. Siellä on runojakin, mutta annetaan niiden olla. Tämän ihmisyyden kehitystä ja tulevaisuutta koskevan keskustelumme pohjalta voisin lähettää teille mietteeni tuon neljännen seikan muutoksen reseptistä”, hän ehdotti. ”Se ei ole kovin pitkä. Hyviä reseptejähän ei jouluna koskaan ole liikaa”, muori myhäili ja laittoi samalla tuomansa konvehtirasian viimeiselle kierrokselle.
”Sinäkö tämän tosiaan olet kirjoittanut muoriseni?”, kysyi Joulupukki illalla sängyssä sairaalasta kotiin päästyään, yrittäen onnistumatta peitellä yllätystä äänessään. ”Minäpä minä”, muori myönsi hieman karheasti Pukin hämmästyksen tunnistaessaan. ”Ei kaikki valo maailmaan tule yhdestä paikasta, huomaa sinä se. Meillä kaikilla, niin ihmisillä kuin myös Joulumaan väellä on omat ajatuksemme ja oma elämä elettävänä. Jokaisen elämä myös vaikuttaa kaikkiin muihin. Mitä enemmän maailmassa palaa kynttilöitä, sitä valoisampi meidän kaikkien taival on eteenpäin”, hän summasi jo hyväntahtoisemmin ja taputti Joulupukkia poskelle.
”Keskity sinä, kultaseni, nyt tervehtymiseen. Sinä ja kaikki joulun ajan ajatukset ja perinteet olette niin monelle maailman lapselle ja aikuisellekin tärkeä soihtu parempaan vievällä polulla. Joulu on kohta taas ovella. Kaikki ihmiset tarvitsevat esikuvia. Joulupukki edustaa pyyteettömyyttä, välittämistä, läheisyyttä ja ystävällisyyttä ihmisten ja kansojen kesken. Ja se, että olet vain mielikuvitusta, on suuri voimavara. Se tekee sinusta puolueettoman hyvyyden lähettilään koko maailmaan.
